Digitalisaatio oppimisen ja oppimistulosten selittäjänä -kirja julkaistiin Kasvatusalan tutkimuksia -julkaisusarjassa

Millainen on suomalaisen yläkoululaisen käsitys itsestään digitaalisena osaajana? Kuinka usein digitaalisia laitteita kouluissa 2020-luvulla oikeastaan käytetään? Miten digitalisaatio vaikuttaa oppimistuloksiin, oppimiseen ja oppimistilanteisiin?

Tampereen yliopiston Koulutuksen, arvioinnin ja oppimisen tutkimuskeskus REALin ja Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskuksen toteuttamassa DigiVOO-tutkimuksessa tarkasteltiin digitalisaation vaikutusta oppimiseen, oppimistilanteisiin ja -tuloksiin. Tutkimusta varten kerättiin valtakunnallinen pitkittäisaineisto 7.–9. luokkalaisilta 83 koulusta eri puolilta Suomea vuosina 2021 ja 2022. Lisäksi hyödynnettiin kyselyaineistoja ja havainnointi- ja haastatteluaineistoja, sekä aiemmissa tutkimuksissa kerättyjä aineistoja. Tutkimushankkeen loppuraporttina toimiva vertaisarvioitu artikkelikokoelma Digitalisaatio oppimisen ja oppimistulosten selittäjänä julkaistiin Kasvatusalan tutkimuksia -sarjassa 4.9.2024.

Teoksen artikkelien kirjoittamisessa on ollut mukana laaja joukko Tampereen, Helsingin ja Turun yliopistojen tutkijoita. Digitalisaation vaikutuksia tarkastellaan muun muassa ohjelmointi- ja ongelmanratkaisutaitojen, matemaattisen ajattelun, kriittisen nettilukutaidon, motivaation, luokan ryhmädynamiikan ja vertaissuhteiden näkökulmista. Teosta varten tutkijat ovat mallintaneet digitaalisten laitteiden oppituntikäytön sekä osaamisen monimutkaista yhteyttä suhteessa oppilaiden erilaisiin taustoihin. Teoksessa annetaan ääni myös oppilaille itselleen ja he pohtivat kännyköiden ja tietokoneiden käyttämisen hyötyjä ja haittoja. Oppilaat esittävät myös toiveita omaa oppimistaan ajatellen.

Tutkimustulokset on tiivistetty suosituksiksi, joita voidaan hyödyntää, kun pohditaan tulevaisuuden teknologioiden tai esimerkiksi kännyköiden käyttöä oppitunneilla. Vertaisarvioitu teos on kirjoitettu koulutuksen digitalisaatiosta kiinnostuneille tutkijoille ja opiskelijoille sekä ennen kaikkea koulutuksesta vastaaville päätöksentekijöille ja koulujen henkilökunnalle.

Erityisesti heikommin suoriutuvat oppilaat kertoivat käyttävänsä paljon digitaalista teknologiaa

Suomalaisnuorten osaamistulosten heikkenemisen syyksi on ajoittain epäilty digitaalisten laitteiden tuloa kouluihin. Digitaalisten laitteiden käyttö ei kuitenkaan tutkimuksen mukaan heikentänyt oppilaiden oppimistuloksia ongelmanratkaisutehtävissä eikä matemaattisen ajattelun tehtävissä, vaan kyse oli digitaalisen teknologian kohdentamisesta oppimisessaan erilaisia haasteita kokeville oppilaille.

Oppimisen ja koulunkäynnin tukea saavat, ulkomaalaistaustaiset ja heikommin menestyvät oppilaat kertoivat käyttävänsä digitaalista teknologiaa koulussa useammin kuin muut oppilaat.

– Tuloksien perusteella voidaan ajatella, että digitaalisuutta hyödynnetään eriyttäessä opetusta tukea saaville ja oppilaille, jotka eivät puhu koulun opetuskieltä kotikielenään, sanoo professori Mari-Pauliina Vainikainen Tampereen yliopistosta.

Digitaalista teknologiaa käytettiin kouluissa harvoin

Opettajat kertoivat hyödyntävänsä digitaalista teknologiaa opetuksessaan erittäin vähän. Perustaitoja vaativaa digitaalista teknologiaa, esimerkiksi oppimispelejä, hyödynnettiin opetuksessa vain noin kerran kuussa. Digitaalisin välinein toteutetut oppitunnit olivat yleensä opettajan valmiiksi suunnittelemia, ja oppiminen kohdistui enimmäkseen tiedon kertaamiseen. Oppilaat olivat harvoin aktiivisia toimijoita digitaalisten välineiden hyödyntämisessä oppitunnilla.

– Digiloikan loppuun saattaminen vaatisi opettajien omien digitaitojen tukemista, toimivien käytäntöjen aktiivista jakamista ja lisää tutkimusta digitaalisen teknologian käyttöönoton ja käytön mahdollisuuksista, toteaa professori Risto Hotulainen Helsingin yliopistosta.

Digitaalisuus voi lisätä motivaatiota

Oppituntihavainnointien perusteella digitaalisia laitteita ja ympäristöjä hyödyntävät oppimistilanteet eivät poikenneet merkittävästi ilman digitaalisia laitteita toteutetuista tilanteista. Oppitunnin toteuttaminen digitaalisesti vaikutti kuitenkin pääosin myönteisesti oppituntikohtaiseen ryhmädynamiikkaan ja oppilaiden motivaatioon tunnilla. Oppitunnin digitaalisuus lisäsi oppitunnin kiinnostavuutta matematiikan oppiaineessa, äidinkielen oppiaineessa tunnin digitaalisuus lisäsi oppilaiden yrittämistä.

– Esimerkiksi matemaattisen ajattelun kehittymisen tukeminen on mahdollista kehittämällä oppilaan osaamiseen sopeutuvia tehtäväympäristöjä, joissa oppilaan on mahdollista seurata edistymistään ja tarkistaa ratkaisemansa tehtävät. Mitä useammin oppilaat tarkistivat ratkaisujaan, sitä voimakkaammin matemaattinen ajattelu kehittyi lukuvuoden aikana, kertoo yliopistonlehtori Sanna Oinas Helsingin yliopistosta.

– Digitaalisuus mahdollistaa oppimisen eriyttämisen uudella tavalla. Tulevaisuudessa olisikin tärkeää keskittyä erilaisten ajattelua tukevien digitaalisen ympäristöjen kehittämiseen siten, että ne tarjoavat sopivia haasteita esimerkiksi eri tahtiin oppiville oppilaille.

– Digitaalisuudella voidaan myös lisätä oppilaiden välistä myönteistä yhteistyötä ja kuulumisen tunnetta. Siksi oppilaiden digitaalisen teknologian peruskäytön taitojen kehittäminen ja niiden yhteyden ymmärtäminen oppilaiden sosiaalisen inkluusion vahvistajana on tärkeää, kun pohditaan millaisia digitaalisia taitoja oppilaat tarvitsevat nyt ja tulevaisuudessa.

** Digitalisaatio oppimisen ja oppimistulosten selittäjänä -kirja julkaistiin Suomen Kasvatustieteellisen Seuran Kasvatusalan tutkimuksia -sarjassa 4.9.2024. Kirjan sähköinen versio on vapaasti luettavissa verkossa yllä olevan linkin kautta, ja sitä voi myös tilata painettuna Ellibs-verkkokaupasta.

Yhteyshenkilöt

Sanna Oinas, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
sanna.oinas@helsinki.fi
+358 50 471 0178

Mari-Pauliina Vainikainen, professori, Tampereen yliopisto
mari-pauliina.vainikainen@tuni.fi
+358 50 437 7303

Risto Hotulainen, professori, Helsingin yliopisto
risto.hotulainen@helsinki.fi
+358 50 520 1664